Avainsanat: Airakselan koulu, lähipalvelu

Airakselan koulun lakkautukseen liittyen

toukokuu 14, 2013

Avainsanat: maailmanparannus paja, sosiaaliset mahdollisuudet, uusi hyvinvointivaltio, vappu

Vappupuhe 2013 Kuopion Valkeisenlammella

toukokuu 2, 2013

 

Kuopion vappumarssin päätteksi Valkeisen lammen rannalla 1.5.2013 pitämäni puhe, olkaa hyvät >

 

Hyvät kuulijat,

 

Lapinlahdella järjestettiin pari viikkoa sitten maailmanparannuspaja. Tunnelma Lapinlahden lastulla oli kuin kunnon tupaillassa konsanaan.

 

Pohdiskelin tuolloin ääneen, että yhteiskunnan muutokseen vaadittaisiin ainakin se viisikymmentä vuotta aikaa. Joku kommentoi, ettei aikaa ole viittäkymmentä vuotta – ympäristö ei kestä nykyisenkaltaista kulutusta niin kauaa. Tämä on totta. – Eivätkä kestä ihmisetkään, jotka elävät kädestä suuhun, näkevät nälkää, joutuvat elämään vain palkkatöitä etsien tai niitä tehden, saamatta kuitenkaan työstä riittävää toimeentuloa. Samainen mies jatkoi palopuhettaan: ”Teidän on vain potkittava puolueistanne pois sellaiset tyypit, jotka eivät ymmärrä tarvetta radikaaliin muutokseen NYT, HETI!” – Kutakuinkin näin hän sanoi.

 

Tuolloin nyökyttelin, mutta en ole ihan varma allekirjoitanko väitteen. Jos Vasemmistosta aletaan ”potkia pois” vanhoja toimijoita, ei se todellakaan olisi solidaarisuutta käytännön tasolla.

 

Kyllä työväenliikkeeseen on mahduttava kaikkien niiden, jotka kamppailevat kestävän kehityksen, työväestön hyvinvoinnin, lisääntyvän vapaa-ajan, kansanvallan ja tasa-arvon edistämiseksi. Olivatpa toimijat sitten radikaalimpia tai maltillisempia toimissaan, kaikkien on mahduttava joukkoon.

 

Monesti maltillisimpia meistä vaikuttaisivat olevan ne meistä, jotka ovat toimineet puolueissa tai järjestöissä pisimpään. Korruptiota vai kouliintumistako? – Ehkä molempia? Tärkeää on kuitenkin tunnustaa myös se tosiasia, että harvoin yhteiskuntaa on muutettu yhdessä yössä toiseki. Jos niin onkin tapahtunut, on se edellyttänyt väkivaltaa tai vahvoja persoonia, vahvoja johtajia, jotka ovat muutosta ajaneet.

 

Me ihmiset olemme kuitenkin vain ihmisiä. Ja niin arvokas on itse kunkin elämä, etten itse missään olosuhteissa näe oikeutetuksi sitä loukata.

 

Lapinlahden maailmanparannuspajassa puhui myös Lapinlahden valtuuston puheenjohtaja, nuori keskustalainen poliitikko Juha-Pekka Rusanen. Hän siteerasi hieman mukaillen edesmenneen John. F. Kennedyn sanoja: ” Sen sijaan, että me lapinlahtelaiset miettisimme, mitä Lapinlahti voi tehdä minun hyväkseni, tulisi kysyä, mitä minä voin tehdä Lapinlahden hyväksi.”

 

- Samaa voi aivan hyvin soveltaa myös Kuopiossa. Lausahdus toimineekin paremmin silloin, kun kontekstina on ihmisen lähiyhteisö, kotikunta tai maakunta. Jos alan pohtia, mitä voin tehdä Suomen, Euroopan tai maailman hyväksi, alkaa taakka kasvaa jo niin suureksi, etten tiedä, jaksaako sitä edes ajatella – saati sen voimalla toimia. Mutta Kuopio… Kuopion hyväksi voisin jotain yrittääkin tehdä.

 

Ennen kuin ihminen voi alkaa toimia jonkun toisen hyväksi, hyvän eteen, on hänen kuitenkin voitava itse hyvin. Kuopio ja yhteiskunta, joka rakentuu sosiaalisten mahdollisuuksien varaan sen sijaan, että tuijottaisi vain sosiaalisten ongelmien kasvua ja sammuttelisi tulipaloja, on sellainen yhteiskunta, jonne oma katseeni ja toimeni suuntaavat. Siis sosiaalisten mahdollisuuksien Kuopio.

 

Parannettu Kuopio – ja ehkä sitä kautta joskus jonkun maailmakin – on Kuopio, jossa pitkäaikaistyöttömänkin on mahdollista saada tehdä työtä – jos ei elinkeinoelämän palveluksessa, niin muuten yhteistä hyvää rakentaen ilman, että hänen toimeentulonsa toiminnasta heikkenisi. Se on Kuopio, jossa ei kerätä erillisiä asiakasmaksuja terveyskeskuskäynneistä, joukkoliikenteen käytöstä tai puistotapahtuman järjestämisestä. Se on Kuopio, jossa kaupunkiorganisaatio on ensisijaisesti olemassa palvellakseen yhteistä hyvää, ei huolehtiakseen siitä, että lainanantajien eli yksityisten ja julkisten rahoituslaitosten velkojen korot saadaan kuntalaisten työllä maksettua. Kuopiossakin on toivottavasti jo vuonna 2020 käytössä perustulo. Vuonna 2020 minun ihanne-Kuopiossani aluelautakunnat toimivat aktiivisesti ja turvaavat kansanvallan toteutumisen. Lähipalvelut toimivat, samoin aktiiviset ja vireät asukastuvat eri kaupunginosissa.

 

Jotta parempi Kuopio olisi mahdollinen, edellyttää se vielä monia ponnisteluita, poliittista kamppailua, taisteluita kabineteissa ja kaduilla. Se edellyttää Vasemmiston sekä Vihreiden voittoja vaaleissa. Keskusta ja SDP on saatava mukaan talkoisiin uuden hyvinvointivaltion rakentamiseksi NYT. Jokaista tarvitaan. Ja kas! Ehkä jo vuonna 2020 olemme muuttuneet – me – ja yhteiskunta sen mukana.

 

Oikein hyvää vappua kaikille, kiitos!

Avainsanat: ikäihmiset, lähipalvelut, Lapinlahti, maailmanparannus paja, vanhuspalvelut

Ihana päivä täynnä Ihan Tavallisia Ihmisiä

huhtikuu 21, 2013

 

Aamupäivällä pakkasin Rauhan vaunuihin ja suuntasimme paikallisbussilla Kuopion keskustaan, jossa kevätaurinko oli houkutellut torin pullolleen iloisen oloisia ihmisiä. Muikkukojun ohi en osannut kävellä ostamatta mukaan kipollista voissa käristettyjä, jauhoihin pyöriteltyjä Kallaveden muikkuja, kun tuoksuivat nenään niin houkuttelevasti. Burt’s Coffeessa sitten viimeistelin vielä kippoa, kun kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen saapui paikalle Vasemmiston aamukahvitilaisuuteen perehdyttämään meitä ”savolaisia tollukoita” heinäkuussa voimaan astuvaan vanhuspalvelulakiin. Kahvila oli tipoten täynnä aktiivisia ja keskustelevia ihmisiä sanan mukaisesti ihan vauvasta vaariin.

Jutuissa palattiin mm. eilen Kuopiossa vierailleen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen painavaan huolenilmaisuun kuntien ahdingosta. Olin itsekin Rauhan kanssa kuulemassa, kuinka Kietäväinen Kunnonpaikassa esitteli laskelmia, joiden mukaan lisälasku pitkäaikaistyöttömien työllistämättäjättämisen sanktioista on nousemassa hallituksen linjausten perusteella liki 300 miljoonaan euroon vuodessa. Tulipa todettua sekin, että Kuopion kaupungin Ikäystävällinen ohjelma kaipaisi pian päivitystä. Vuodepaikkoja vahusten huollossa on karsittu viime vuosina niin rankalla kädellä, että moni omainen ei juuri levonhetkeä saa, kun esimerkiksi vuorohoitopaikkoja on karsittu. Mieleen jäi erityisesti erään omaishoitajan puheenvuoro, jossa hän totesi, että ei ole hakenut eikä aio hakea omaishoidontukea, koska ei aio suostua sellaiseen ”orjatyöhön”, jossa olisi oikeutettu vain kolmeen vapaapäivään kuukaudessa. Ja nyt kaupungissa puhutaan siitä, tulisiko omaishoidontuen alimman kriteeriluokan täyttävien tuet jättää kokonaan maksamatta. Tiedänpä senkin, että tulevan maanantain Kaupunginhallituksessa on suunnitteluasioissa käsiteltävänä palvelusetelin käyttöönotto vanhusten kotihoidossa. Ikäihmisten osalta siis tuuli puhaltaa idästä ja lännestä sellaista vauhtia, että enpä tiedä, pysyykö mummot enää menossa mukana! Vasemmiston ja toivon mukaan koko poliittisen päättäjäjoukon tavoitteena tulee kaiken kaikkiaan olla lähivuosina turvata riittävän laadukkaat ja oikein mitoitetut palvelut niitä tarvitseville ikäihmisille. Vanhuslain sisältämiin velvoitteisiin tältä osin on syytä suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella.

Näen itse tilanteessa kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuuksia – Kuopion työttömyysprosentti oli vuoden 2012 lopulla yli 10 prosenttia, kun se koko maassa oli keskimäärin vajaat 8. Niin nuorissa kuin yli 50-vuotiaissa pitkäaikaistyöttömissä on paljon potentiaalia, joka oikein kohdennetuilla kuntoutus- ja koulutustoimilla tulisi saattaa kasvavien vanhuspalveluiden turvaamiseen. Samalla minimoisimme riskiä, joka sisältyy valtion taholta siihen, että epäonnistuisimme tämän työttömien jukon työllistämisessä. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että työstä on myös maksettava riittävän toimeentulon takaava palkka tinkimättä panostuksista työntekijöiden hyvinvoinnin edstämiseen mm. kohtuullistamalla työaikoja, takaamalla laadukkaat työterveydenhuollon palvelut jne.

Matka jatkui Kuopiosta bussilla Lapinlahdelle, kotiseuduilleni, jossa hyvä toverini Pia Valkonen yhdessä Lapinlahden talkoohenkisen Vasemmistoväen kanssa oli kutusnut koolle maailman parannus pajan. Rauha jäi Lastulle mummon hoivoon nukkumaan päväunia ja odottelemaan maailmanparannuksen alkamista sillä välin kun itse suuntasin vielä Lapinlahden lukiolle teatteriin. Ystäväni Marjo Sneck kiiruhti työpaikaltaan Alapitkän päiväkodilta näin lauantai-iltapäivänä seurakseni katsastamaan nuorisoteatteri Norsun ensi-iltaa Epätäydelliset naiset, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta yhdessä Hanna Kauppisen kanssa on vastannut ystäväni Anni Marin. Hannasta en mene takuuseen, mutta Marjo ja Annihan ovat minun laillai varttuneet Lapinlahden kulttuuri- ja liikuntapitäjällä, kuten itsekin. Ikiihanaisen ja laadukkaan teatterielämyksen väliajalla tuli siinä ihmeteltyä, että siitä on jo 23 vuotta vierähtänyt, kun saman koulun vanhassa siivessä aloittelimme Marjon kanssa koulutaivaltamme… Niin se aika kiitää!

Vielä ennen maailman parannusta ehdin pistäytyä vielä Jaanan ja Artun luona yhdessä heräilevän Rauhan kanssa, jossa saimme hetken ihmetellä, kuinka Eetu 3 vee  ja Emilia kohta 1 vee olivat kasvaneet ja kehittyneet huimasti sitten viime näkemän! Taidetaanpa pistäytyä useamminkin heillä vastaisuudessa, kun Emiliasta tulisi Rauhalle oiva opettaja, mitä lattialla taiteiluun, ryömimiseen ja voimisteluun tulee!

Lastulle kylältä saatiin kyyti kuopiolaiselta Jussilta. Hänen pörröinen suloinen koiransa Siiri istui kiltisti etupenkin jalkatilassa rapsuteltavana, kun kurvailimme pitkin Juustolantietä ohi Valion tehtaiden Lastun puutalojen pihaan vauvan rattaat peräkontissa. Perillä Rauha söi antaumuksella purkillisen päärynäsosetta ja isoin kulauksin äidin ”porkkkanakeittomaitoa” rintalämmitettynä. Jaksoi sitten suht’ tyytyväisenä kelliä sylissä ja lattialla kuuntelemassa tupaan kerääntyneiden ihmisten puheensorinaa. Erityisen ilahtunut olin siitä, että Lapinlahden Vasemmiston kunnallisjärjestön puheenjohtaja Risto Ollikainen oli saanut houkuteltua paikalle sukulaispoikansa, Lapinlahden kunnanvaltuuston puheenjohtajan, Juha-Pekka Rusasen (Kesk.). Juha-Pekka on itselleni tuttu viime eduskuntavaalien alta, kun nuorisoehdokkaat kierreltiin pitkin Pohjois-Savoa eri koulujen järjestämissä paneeleissa. Jo tuolloin huomasin, että kaverissa on potentiaalia jos mihin ja niinhän se tuli tänäänkin todistettua! Kovin viisaita puhui nimittäin tämä nuori herra Rusanen mm. siitä, kuinka kuntatalouden tasapainottaminen ja lähipalveluiden turvaaminen kulkevat käsikädessä ja että kuntien välisellä yhteistyöllä (Huom! ei pakkoliitoksilla) on tässä tehtävässä arvoa. Yhteistyötä tarvitaan hänen mukaansa tiiviisti myös eri puolueiden välillä ja siitäkin olen hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä. Huolen ollessa yhteinen, tulee löytää myös ratkaisuita, jotka syntyvät aidosti yhteisymmärryksessä, luottamusta rakentaen – ei pakkojen kautta tai keppien avulla.

Tiivistetyn viiden minuutin puheenvuoronsa jälkeen paikalle saapunut Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka saa osaltani kovasti kunnioitusta ja kiitosta siitä, että malttoi koko sen reilun kaksi tuntisen, jonka paikalla vietin, kuunnella tarkkaavaisena, kirjata asioita ylös ja koostaa kuulemaansa vähän ääneenkin. On hienoa tietää olevansa mukana puolueessa, jolla ihan oikeasti on myös kuulevat korvat (eikä vain paperille painettuina, kuten erään toisen puolueen kohdalla tilanne vaikuttaisi olevan). Harmi, että meidän piti poistua ennen savusaunaa Alapitkälle unisilmäisen Rauhan ”sanelemana” ja ettei ystäväni Marjo jaksanut enää viikonlopputyövuorojensa ohessa tulla tähän pajaan mukaan. Ehkäpä tässä piileekin haastetta Vasemmistolle jatkossa – kuinka tavoittaa myös meidät ruuhkavuosiamme elävät ihan tavalliset ihmiset nykyistä paremmin ja saada siten äänemme kuuluviin puolueen tapahtumissa? Vai pitääkö meidän vain odottaa, että ruuhkavuodet väistyvät, lapset kasvavat isoiksi ja jäädään (työkyvyttömyys)eläkkeelle, että on meidän aikamme istuutua rauhassa tuvan penkkiin ja alkaa unelmoida paremmasta? Toivottavasti ei. Rakenteiden työelämässä, vanhempainvapaajärjestelmässä ja ikäihmistenkin hoivassa on muututtava sellaiseksi, että meidän nuorten naistenkin unelmointiin paremmasta yhteiskunnasta jää ihan aidosti ihan oikeaa aikaa.

Ihan aidosti ja ihan oikeaa aikaa otin hetkisen itselleni täällä Alapitkän ”mummolan” saunan lauteilla, josta kipittelin pihan poikki suoraan tähän koneen ääreen. Pakko oli päästä huokaisemaan edes murto-osa siitä, miten IHANA päivä tämä tosiaan on ollut. Kiitos siitä kuuluu kaikille niille – myös tässä tekstissä mainitsematta jääneille – Ihan Tavallisille Ihmisille, joiden kokemuksia sain kuulla, joiden hymyihin vastata ja joiden kanssa unelmoida lapsillemme paremasta huomisesta – KIITOS!

PS: Pahoittelen jälleen kaikista kirjoitusvirheistä – tuntuu, että juttu on saatava nyt heti ulos, mutta samaan aikaan en ehdi sitä oikolukemaan. Rauha odottelee jo ”kömmäkössä” unten mailla, että tulisin viereen ja heräisin huomen aamuna edes lähes yhtä iloisena ja virkeänä kuin hän ; )

 

Avainsanat: 6-tuntinen työpäivä, kunnallisvero, kuntatalous, lomautus, työnjako

Lääkkeitä Kuopion kaupungin talouden tasapainottamiseen

huhtikuu 11, 2013

Heikki Hiilamo kirjoittaa teoksessaan ”Uusi Hyvinvointivaltio” seuraavaa:

 

Uskon, että palkkatyön linnakkeen murtaminen ja osatyökykyisten mukaan ottaminen ovat ennakkoedellytys ekologisemman sosiaalipolitiikan toteuttamiseen. Mahdollisimman laajan joukon osallistuminen palkkatyöhön voi taata sen, ettei kenenkään tarvitse enää tinkiä perustarpeisiin liittyvästä kulutuksesta. Tämä voi luoda sellaista solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta. jota tarvitaan jo varsin pian ylettömään kuluttamiseen puuttumisessa ja koko talousjärjestelmän uudistamisessa.

 

Mitä tulee keskusteluun mahdollisesta tarpeesta korottaa kuntaveroprosenttia, olen julkisuudessakin kannattanut mallia, jossa vuoden 2013 aikana korotus olisi 0,75 prosenttia ja 2014 aikana sama 0,75 prosenttia eli kahden vuoden aikana yhteensä 1,5 prosentin korotus. Kun yhden prosentin korotus vastaa noin 15 milj. euron lisätuloa kaupungin kassaan, ei tämä lääke yksin riitä kattamaan sitä vajetta, jota mm. tulevien vuosien valtionosuusleikkaukset kassaamme tuovat. Jo vuoden 2013 valtionosuusleikkaus (756 milj. euroa) tarkoittaa kaupunginjohtaja Petteri Parosen mukaan noin – 15 milj. euron vajetta Kuopion taseeseen.

 

Jos kuntaveroprosentin korotukseen päädytään, tulee samalla myös linjata, mihin peruspalveluun siitä kerättävät eurot kohdistetaan. Menojen kasvutarve lähivuosina tulee todennäköisesti olemaan kovin vanhuspalveluissa, mutta kasvun myötä vahvistusta saatetaan tarvita myös esimerkiksi nykyiseen päiväkotiverkostoon. Jatkuva verojen korottaminen ei kuitenkaan ole se tie, jolla kuntatalous saadaan pidemmällä tähtäimellä kuntoon. Velkaakin tulisi ottaa maltillisemmin kuin viime vuosien investointibuumissa on tullut tehtyä. Tien talouden tasapainoon tulisi olla kestävämmällä pohjalla kuin mitä lomautuksilla, verojen korotuksilla tai lisälainanotolla on mahdollista saavuttaa.

 

Lomautuksilla lähdettiin Kuopiossa vuonna 2009 hakemaan muistaakseni n. 8 milj. euron säästöä palkkamenoissa. Tuloksena oli negatiiviset vaikutukset paitsi hukkaenergiana lomautusten suunnitteluun ja toteutukseen, niin myös henkilöstön työhön sitoutumisessa sekä pettymys saaduissa euromääräisissä säästöissä. Johtuen kuntien lakisääteisistä palveluvelvoitteista lomautuksilla ”säästettiin” yhteensä vain noin 1, 167 milj. euroa. Summa on suurin piirtein sama, kuin 0,1 – 0,2 kunnallisveroprosentin nostolla olisi kerätty kasaan vuodessa.

 

Kuopiossa työttömyys oli vuonna 2012 yht. 10,4 prosenttia, kun se valtakunnallisesti oli 7,7 prosenttia. Tämä ei voi olla heijastumatta myös toimeentulotukimenoihin, kasvaneeseen palvelutarpeeseen terveydenhuollossa ja lapsiperhepalveluissa.

 

Kaupungin tulisikin ehdottomasti terävöittää rooliaan työllistäjänä ja panostaa erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutukseen. Olimme 1200 asukkaan kasvulla reippaasti muuttovoittoinen kaupunki vuonna 2012. Iso osa muuttaneista ei luo kasvua puhtaasti kasvaneina verotuloina, vaan tulee samalla hyödyntäneeksi kaupungin peruspalveluverkostoa, kuten päiväkoteja ja terveyskeskuksia aina toimeentulotukiluukkua myöten. Myös kulupuolella paineita siis riittää. Tähän tarpeeseen vastatakseen, kaupungin tulisikin ensisijassa luopua henkilötyövuosi-vähennystavoitteestaan.

 

Perusteena henkilötyövuosivähennysten poistamiselle talousarviosta toimii myös se fakta, että vuoden 2012 aikana tuottavuusohjelman tavoitteisiin ei päästy. Toimitilojen tehostamistavoitteeseen 2,5 prosenttia tehokkaammasta tilojen käytöstä ei päästy. Tavoitteisiin 50 henkilötyövuoden vähenemästä TAI 2,5 milj. euron ostopalvelumenojen vähenemästä ei myöskään päästy vuoden 2012 aikana.

 

Vuonna 2012 kaupungin ostopalvelumenojen pelkkä kasvu oli yhteensä 35,9 milj. euroa! Tämä tarkoitti 15,4 prosentin nousua verrattuna edellisvuoteen. Oman henkilöstön leikkaukset, ulkoistaminen eli palveluiden liikelaitostaminen ja osakeyhtiöittäminen eivät ole tarkastelun valossa tulleet veronmaksajille edullisemmaksi. Tärkeää olisikin tarkastella, olisiko joitakin toimia taloudellisesti järkevämpää palauttaa takaisin omaksi toiminnaksi? Ateria- ja kiinteistöpalveluissa siirtyminen Itä-Suomen huoltopalvelut liikelaitoskuntayhtymään (Servica) tarkoitti Kuopion tilinpäätöksessä jo aloitusvuonna – 1,9 milj. euron tappiota, jonka lisäksi vaikutuksensa on myös sairaanhoitopiirin – 1,2 milj. euron osuudella Servican vuoden 2012 alijäämästä. On totta, että käynnistämisvuonna kulut ovat usein korkeammalla kuin normaalisti, mutta ulkoistamisen jälkeen on kulukehitystä ja toisaalta palvelulaadunkin seuranta haastellisempaa, kuin ennen toimintojen ulkoistamista. Omistajaohjauksen rooli osana kuntalaisten edunvalvontaa tulee lähivuosina joka tapauksessa kasvamaan entisestään.

 

Nilsiä liittyi osaksi Kuopion kaupunkia vuoden 2013 alussa. Siellä palveluiden ostot olivat vuonna 2012 peräti 77 prosenttia kokonaismenoista ja henkilöstökulut vain 16,9 prosenttia. Koko kaupungin kulut olivat yhteensä 40,2 milj. euroa. Ostopalveluiden korkeaa osuutta selittää pitkälti se, että Siiliset Liikelaitos tuotti Nilsiän kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut. Huomionarvoista Nilsiän henkilöstörakenteen osalta lienee sekin, että 66 prosenttia kaupungin henkilöstöstä oli vuonna 2012 naisia, kun se Suomessa kuntasektorilla on keskimäärin 80 prosenttia. Tätäkin selittää pääosin sosiaali- ja terveyspalveluiden osto Siilisetistä.

 

Julkisen sektorin työstä, työnjaosta ja talouden tasapainottamisesta puhuttaessa onkin tärkeää huomata, että tulemme samalla puhuneeksi myös naisten ja miesten asemasta 2010-luvun Suomessa. Kuopiossahan vuonna 2012 työpaikkojen määrä kasvoi edellisvuoteen nähden +469 työpaikalla, mutta paikat lisääntyivät vain miehillä ja naisten työpaikat pysyivät lähes ennallaan! Palvelujen työpaikat lisääntyivät monilla toimialoilla, lukuun ottamatta julkisen hallinnon, koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen työpaikkoja. Mielestäni tästä on pääteltävissä paitsi kehitys kohti 1950-lukulaista yhteiskuntaa, myös naisten työn kuormittuvuuden lisääntyminen, kun ottaa huomioon kaupungin taseen paisumisen mainituilla toimialoilla. Lyhyesti: työt lisääntyvät, työpaikat eivät. Tästäkin kehityksestä meidän on syytä olla vakavasti huolissaan.

 

Kaupunki voisikin leikkausten ja veronkorotusten sijaan näyttää rohkeasti mallia aktiivisena seudullisena työllistäjänä. Esimerkiksi suurimpana omistajatahona Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (Pohjois-Savon Sairaanhoitopiiri) ei juuri käynnistettyä tuottavuusohjelmaa tule käynnistää perinteisin henkilöstöleikkauksiin menevin toimenpitein. On tarkasteltava kokonaisuutta – kuinka käyttää nykyisen henkilöstöresurssin työtunteja hoitamaan koko maakunnan ja muualtakin maasta erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ja parantaa samaan aikaan henkilöstön hyvinvointia? Olisiko mahdollista laajemmassakin mittakaavassa jalkauttaa henkilökuntaa nykyistä aktiivisemmin KYS:in tiloista maakuntaan lähipalveluiksi terveysasemille? – Tässä pari pähkinää purtavaksi  juuri käynnistettyyn tuottavuusohjelmatyöhön.

 

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntakierros alkoi Kuopiosta 10.4.2013. Saimme kuulla johtaja Risto Miettusen suusta, kuinka sairaanhoitopiirin henkilötyövuosipanoksesta menee nykyisellään jo noin yksi neljäsosa poissaoloihin. Suurin osa poissaoloista selittyy ”luonnollisilla” lomilla ja ylityövapailla, mutta sairauspoissaolojen määräkin on huolestuttavan korkea. Kun sairaanhoitopiirin kokonaismenoista henkilöstökulut ovat 57 prosenttia ja kun niiden kasvu vuonna 2012 oli peräti 9,3 prosenttia. On sanomattakin selvää, että huomiota on kiinnitettävä entistä vahvemmin henkilöstön työssä jaksamiseen.

 

Yksi työssä jaksamista edesauttava tekijä voisi löytyä samasta keinovalikosta, kuin työttömyyden torjuntaankin tepsivä lääke – nimittäin tasaisemmasta työnjaosta. Tasaisemmalla työnjaolla Pohjois-Savon maakunnassa tulisimme torjumaan sekä työttömyyden kasvua että työssä olevien jaksamista ja hyvinvointia lisääntyneen vapaa-ajan muodossa. Lisäksi se ratkaisisi ongelman, joka tulee sosiaali- ja terveydenhuollossa vastaan väistämättä lähivuosina, nimittäin kilpailun osaavan henkilöstön riittävästä rekrytoinnista.

 

Mitäpä jo Kuopion kaupungissa aina sairaanhoitopiiriä myöten selvitettäisiin, millaisia taloudellisia ja laadullisia vaikutuksia työttömyyden torjuntaan, henkilöstön työtehokkuuteen, työssä jaksamiseen, sairauspoissaolojen vähenemiseen ja verotulojen kertymiseen voisi olla 6-tuntisen työpäivän käyttöönotolla koko kaupunkikonsernissa? Toki työaikaa tulisi leikata siten, ettei se vaikuttaisi ainakaan dramaattisesti yksittäisten työntekijöiden kuukausiansioihin. Kuukausipalkat tulisikin uudistuksessa jäädyttää nykytyöaikaa vastaavalle tasolle ja tuntipalkkoja korottaa riittävästi nykyisestä, ettei uudistuksella olisi suoraan ainakaan negatiivista vaikutusta maakunnan ostovoimaan. Tällä saisimme paitsi kerättyä lisää verotuloja, ehkäisisimme toimeentulotukimenojen kasvua, välttyisimme valtion toimenpiteiltä työttömyydenhoitoa koskien ja lisäisimme suoraan palveluiden laatua henkilöstön lisääntyneen vapaa-ajan ja hyvinvoinnin kautta.

 

Ehkä aika ei ole vielä kypsä 6-tuntiselle työpäivälle ja tiedostan senkin, että työmarkkinoiden liiallisen segregaation välttämiseksi se tulisi ottaa käyttöön valtakunnallisesti ja yhtaikaa yksityisellä ja julkisella sektorilla. Kunhan tässä pohdiskelen aikani kuluksi! Mutta kestävällä pohjalla emme ole kuntataloudessa, jos talouden tasapainoa haetaan jatkuvasti vain henkilöstön työtaakkaa lisäämällä.

 

Lähteet:

Kuopion kaupungin vuoden 2012 tilinpäätös: Kh:n pöytäkirja 2.4.2013 / Tilinpäätös 2012

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntakierros Kuopion Kaupunginhallituksen kokoushuoneessa 10.4.2013

Hiilamo, Heikki: Uusi Hyvinvointivaltio. (2011). Helsinki: Into Kustannus.

Avainsanat: Fennovoima, Kuopion Energia, Mankala, riskibisnes, ydinvoima

Kuopion kaupunki irtautuu Fennovoiman ydinvoimahankkeesta

maaliskuu 25, 2013

Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.3.2013 pitämäni puhe (2 x 3 min):

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit,

korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla vuosina 1963 ja 1968 sinetöitiin Suomessa lailliseksi ns. Mankala-periaate, johon tässäkin salissa on jo useampaan otteeseen viitattu. Sillä tarkoitetaan energiayhtiöiden toimintatapaa, jossa usea pienempi sähkönkäyttäjä yhdessä perustaa voittoa tuottamattoman osakeyhtiön voimalan rakentamista ja operointia varten. Osakkaat hoitavat rahoituksen laitoksen rakentamiseen ja ylläpitoon ja saavat tätä investointia vastaan sähköä omakustannushintaan. Myöhemmin Mankala-periaatteen laillisuutta on kyseenalaistettu EU-tasollakin ja on esitetty, että siinä on kyse peitellystä osingonjaosta. EU-komissio on tutkinut asiaa, mutta lopettanut tutkimukset marraskuussa 2012. Niin tai näin, ydinvoimainvestointien kohdalla puhutaan miljardibisneksestä, jossa hankkeiden taloudellinen kannattavuus tavallisen veronmaksajan ja sähkönkuluttajan kannalta on vähintäänkin kyseenalaista.

Tällä hetkellä Kuopion Energia hankkii sähköä pörssistä n. 160 Gwh vuodessa, mikä vastaa arvoltaan n. 15-20 miljoonaa euroa, riippuen sähkön markkinahinnoista. Voimaosakeyhtiö SF Oy:n 1,25 % osuudellaan Kuopion Energia on alun alkaen hakenut ratkaisua pörssisähköstä luopumiselle.

Arviot Fennovoiman ydinvoimalahankkeen toteutumisen kokonaisinvestointikustannuksista liikkuvat nyt korkeimmillaan 8,6 mrd:ssa eurossa. Kun Kuopion Energian omistusosuus on mm. saksalaisen EON:in vetäytymisen myötä kasvanut noin 2 %:iin, tarkoittaa tämä tosiasiallisesti suurimmillaan 172 000 000 euron ”riskiä” hankkeen investointikuluihin. Vaikka Kuopion Energian suorarahoitusosuus onkin sovittu 25 % tasolle ja 20 MW osuuteen uuden voimalaitoksen tehosta, ei se poista sitä tosiasiaa, että Mankala-periaatteen mukaisesti kaikki osakkaat vastaavat voimalan rakentamisesta ja ylläpidosta yhdessä.

Olkiluodon ydinvoimalahankkeen kustannusarvio on kasvanut jo 8 mrd euroon ja valmistuminen tulee 2012 loppuvuonna Taloussanomissa esitetyn arvion mukaan viivästynyt yhdeksällä vuodella alun perin arvioidusta. Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että ydinvoimalabisnes jos mikä on kasinotaloutta pahimmillaan.

Hyvät kuulijat, mitä pidempään Kuopion Energia jatkaa mukana Voimaosakeyhtiö SF Oy:ssä ja sitä kautta Fennovoiman ydinvoimalahankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa, sitä hankalammaksi siitä irtautuminenkin todennäköisesti muodotuu – toteutuupa sitten koko hanke tai ei. Tällä hetkellä hankkeeseen on jo sidottu 1,6 miljoonaa euroa, joka olisi voitu käyttää järkevämmin ydinvoimaa kannattavampiin ja kestävämpiin energiainvestointeihin.

Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa mukana jatkaminen toisi kuopiolaisille veronmaksajille mukanaan paitsi valtaisan taloudellisen riskin, niin myös riskejä, joista on puhuttu vähemmän tämän päätöksenteon yhteydessä. Meillä kaikilla lienee vielä muistissa Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus vuodelta 2011, joka sai Japanin aina Saksaa myöten linjaamaan, että ne luopuvat vähitellen kokonaan ydinvoimaloistaan. Tshernobylinkään onnettomuudesta ei ole kulunut vielä kuin 27 vuotta.

Riski hankkeessa mukanaololle on ympäristön näkökulmasta suuri. Loppusijoituskysymystäkään ei ole vielä Fennovoima-hankkeessa lopullisesti ja kestävästi ratkaistu. Perustelut hankkeesta irrottautumiselle ovat näistä todella suurista ympäristöuhkista huolimatta nyt pääasiassa taloudelliset.

Kuntalaisten etu on, että Kuopio satsaa energiamarkkinoilla jatkossa vahvemmin omavaraisuuteen eikä lähde riskibisneksiin. Saksa on Fukushiman onnetomuuden jälkeen päättänyt purkaa kaiken ydinvoimatuotantonsa vuoteen 2022 mennessä – ei kai Kuopio kaupunkina tahdo olla edesauttamassa kehitystä, jossa Suomesta ollaan rakentamassa muun Euroopan ydinvoiman siirtomaa?

Fennovoiman sijaan, ratkaisuja uusiutuvan, kestävän energian tuottamiseen tarvitaan ja pian. Sen lisäksi tarvitaan rahoitusta ja investointeja tälle saralle. Paikallisesti tuotettu tuuli-, aalto ja aurinkovoima työllistää myös paikallisesti, jolloin sijoitetut eurot kiertävät takaisin paikallistalouden rattaisiin. Muunkinlaisia energiaratkaisuja on jo kehitelty, mutten ole alan asiantuntija enkä siitäkään syystä ala kaikkia mahdollisuuksia käymään tässä nyt läpi.

Katse energiapolitiikassa on pidettävä joka tapauksessa tiukasti kiinni tulevaisuuden ratkaisuissa – emme saa Fennovoimasta irtaantumisen myötäkään jäädä tuijottamaan menneeseen – menneisyyteen katsomisella tarkoitan energiaratkaisuja kuten kivihiili, turve, puu, jätteenpoltto tai Venäjän ydinvoimalla tuotettu tuontisähkö. Osaamista uusiutuvien ja kestävien energian tuotantomuotojen sekä energiatehokkuuden jatkokehittämisen osalta voidaan ja tulisi vahvistaa edelleen myös koulutuspolitiikan kautta. Satsatessa omavaraiseen, paikalliseen ja kestävään energiatuotantoon ainakin riski varojemme ohjautumisesta veroparatiiseihin heikkenisi merkittävästi verrattuna vaihtoehtoon, että jatkaisimme mukana Fennovoiman ydinvoimala-hankkeessa.

*

Asia ratkaistiin tiukalla äänestyksellä äänin 30/29 siten, että Kuopion kaupunki irtaantuu Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta eikä asiaa palauteta uudelleen valmisteluun.

Savon Sanomat uutisoi päätöksestä heti kokouksen jälkeen: Kuopio jättää Fennovoiman